Tulee päiviä
En päivääkään vaihtaisi pois, laulaa radio. Väitän kokemuksesta, jotta syöpädiagnoosin saanut vaihtaisi aika monta päivää.
Moni vaihtaisi tiistait, jolloin paljaasta käsivarresta valutettiin putkilotolkulla verta. Moni vaihtaisi päivän, jona hänen laihtunut vartalonsa työnnettiin putkeen. Metelöivässä putkilossa kumisivat magneettien muassa myös pelko ja huoli tulevasta.
Moni vaihtaisi tutkimusviikot, joina potilaana tuli vuoroin hengitettyä ja vuoroin hyvin kuuliaisesti maattua hengittämättä, maattua hankalassa asennossa liikkumatta. Yhä monet heistä muistanevat, kuin eilisen torstain, että epävarmuus teki tuolloin olemisesta sumuista.
Viimein, yhtenä keskiviikkopäivänä, siihen asti terve henkilö tulee vastaamaan puhelimeen omalla nimellään. Juttelun jälkeen terveys on tipotiessään, eikä enää yksikään viikonpäivistä asetu hänen kalenteriinsa tavallisille sijoilleen. Jälkijäristykset tärisyttävät koko kehoa.
Päivät, viikot ja kuukaudet täyttyvät elintärkeistä menoista. Menemisiin lankeaa murheen varjostumia.
Joskus varjostumia leikataan. Joskus annetaan lisätehoksi sädehoitoa. Säde! Eikö olekin maailman kaunein nimi tyttölapselle suoraan alenevasta auringon säteiden sukulinjasta. Ja tautipaholaisen nimikin voi soida duurissa, hän voi olla vaikkapa kirkassoluinen.
Hoidot ovat joissakin syöpätaudeissa hyvin rankkoja. Suoneen laskettavista syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitetuista tehotipoista saa riesaksi jälkioireita, valistaa joku, jonka nimi on humahtanut ohi lähimuistin. Hän valistaa valistamistaan lääketieteen termeillä ja kuulolla olevan katse kostuu hiljalleen, harhailee. Jälkeen päin mielessä kaikuu vain, että hoidoilla potilas melkein tapetaan.
Kumpi heistä tuhoaa nopeammin, palkkamurhaajat vai itse tauti, saattaa kimittää sairastuneen sisäinen ääni. Miten toimii uudenkarhea syöpäpotilas? Hän runttaa kymmenet esitteet mukaansa, kättelee hyvästiksi asiallista lääkäriään hämmentyneenä ja toivoo turhaan astelevansa takaisin omaan tuttuun arkeensa.
Hänelle voi ajan kanssa käydä hyvin tai voi käydä huonosti.
Paljon päivistämme menee meiltä ohi, osan parhaista me haluamme muistaa. Raskaista päivistämme, jolloin vastoinkäymiset moninkertaistuvat, jokusen voinemme ilmaiseksi pois vaihtaa.
Ainoastaan se on elämässä varmaa, että huomenna, jos Luoja suo, on taas joku päivä.
Kuulostele tänään syvästi itseäsi, millainen päivä sinulla on meneillään. Olisiko oiva päivä tulla piipahtamaan alueesi syöpäyhdistyksessä, ihan muuten vaan?