Ahdistaako yksinäisyys tai vallitseva tilanne?

Korona on pistänyt maailmankirjat sekaisin ja eristää nyt meitä fyysisesti toisistamme.  Tilanne on outo eikä kukaan tiedä miten pitkään tässä menee. Sytostaattihoitoja saaneille tilanne voi olla tutumpi, jos on jo joutunut harjoittelemaan eristäytymistä hoitojen aikaan, tartuntatauteja paossa.  Nyt kaikki muutkin ovat samassa tilanteessa. Tämä eristyneisyys voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja yksinäisyyttä.  On hyvä muistaa, että vaikka olisi yksin, ei silti tarvitse olla yksinäinen.

Mikä voisi auttaa ahdistukseen ja huoliin?

Kun viruksesta on vielä vähän tietoa, tilanne aiheuttaa paljon epävarmuutta, ja sen sietäminen voi olla vaikeaa. On vaikea käsittää mitä nyt on tapahtumassa ja miksi. Joka päivä tulee uutta tietoa ja se hämmentää ja pelottaa. On ihan luonnollista olla huolissaan, peloissaan tai ahdistunut, kunhan pitää huolen, etteivät ne ala kuormittaa liikaa.

Jos niin on vaarassa käydä, voi tilannetta yrittää helpottaa kirjoittamalla huolensa paperille. Sen jälkeen voi miettiä, mitkä niistä ovat sellaisia, joille voi tehdä jotain, keksiä niille ratkaisuja ja siirtää syrjään ne, joille ei voi tehdä mitään. Voi myös päättää huoliajasta, jolloin huolehtii kaikki mieleen tulevat huolet ja loppupäivän ajattelee, että huomenna huolehtii taas klo 10.00 – 10.15 ja siihen asti keskittyy muuhun.

Yksi tapa vähentää huolehtimista on jättää liiallinen uutisten seuraaminen ja tautitilanteen tutkiminen netissä vähemmälle. On tärkeä muistaa, että liikkeellä on myös paljon väärää tietoa. Ikävien asioiden sijaan voi etsiä hauskoja videoita tai hankkia sovelluksen, jolla voi kuunnella äänikirjoja. Kaikki eivät ole maksullisia, kirjastokortilla voi lainata lukemista tai kuunneltavaa Bibliosta tai Ellibsistä.

Hengitysharjoituksista voi olla myös apua. Rauhallinen, syvä hengitys rauhoittaa sekä kehoa että mieltä. Yleensäkin tarkkaavuuden suuntaaminen ulospäin eli keskittyminen johonkin tekemiseen voi vähentää pahaa oloa.  Nyt kannattaa kaivaa esiin keskeneräiset käsityöt, siivota kaapit, askarrella, kirjoittaa tai… jos ei muuta keksi, värittää kaikki O-kirjaimet lehden sivulta.  Yksi ystäväni kertoi tehneensä yhden päivän tärkeää työtä. Hän oli seurannut ikkunasta näkyvän raksan nostokurjen purkamista ja hyvin olivat hänen valvonnassaan onnistuneet.

Mitä sitten voisi tehdä, ettei tuntisi oloaan yksinäiseksi?

Jos on lapsia ja lapsenlapsia, ei ole väliä sillä miten kaukana he asuvat, kun virtuaalimummo tai -ukki voi helposti piipahtaa kyläilemään. Lapsiperheille kotona oleminen voi olla haasteellista ennen kuin uudet rutiinit löytyvät ja pinna voi olla kireällä koko porukalla. Skype tai WhatsApp voivat olla jo käytössä, mutta nyt yhteydenpitoa kannattaa vielä tiivistää. Ajattelen mummon rooliin kuuluvaksi myös lasten parisuhteista huolehtimisen ja niinpä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi avuksi lastenhoitoon ja kotikouluun, että vanhemmat saavat tehdä etä- tai kotitöitä vähemmillä keskeytyksillä.

Minulla on kaksi jalkapalloa pelaavaa bonuspoikaa, joten pyysin heitä opettamaan minulle jalkapallon sääntöjä. Ensimmäinen videopuhelu on jo tehty. Perusasiat on selvillä ja haaste yhdellä jalalla pallon pomputtelusta annettu. Kovin monta pomppua en vielä onnistu tekemään, mutta harjoittelen ahkerasti. Pojantyttären kanssa jumpattiin piirretyn jäniksen ohjauksessa ja se oli hauskaa.  Useat liikunta-alan yritykset ohjaavat ilmaiseksi jumppaa, joogaa, kehonhuoltoa, tuolijumppaa ja ties mitä netin kautta.  Niihin kannattaa nyt osallistua, ettei ihan kangistu, sillä pienikin liike tekee hyvää.

Pojantyttöjen kanssa olen tehnyt läksyjä ja oppinut uutta auringosta, ilmakehästä ja kasvihuoneilmiöstä. Yhdessä puhelussa isompi halusi katsella isänsä ja tätinsä valokuvia, joten kaivoin albumit ja kuvat esiin. Kun lukeminen on vielä vähän hidasta, ostettiin molemmille Aku Ankan taskukirjat ja niitä voidaan nyt lukea rooleissa. Sitten mietittiin vielä mitä pelejä voisi pelata Skypen kautta ja keskustelun tuloksena mummon piti lähteä kaupalle ostamaan Kimble. Kun sama peli on molemmissa päissä, pelaaminen onnistuu, kun numeroi nopat. Tämä tilanne voi olla mahdollisuus ihan uusille tavoille olla yhdessä ja löytää erilaista läheisyyttä. Videopuhelun virtuaalihalaus mummon kultaisten kanssa lämmittää ja sanoilla voi myös osoittaa välittämistään. Nyt otetaan luovuus käyttöön, mielikuvitellaan ja toimitaan!

Kun olemme kaikki samassa tilanteessa, on tärkeä kiinnittää huomiota toisiin. Miten voisi auttaa muita? Onko tuttavapiirissä yksinasuvia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua tai tukea? Voiko asioida heidän puolestaan kaupalla tai apteekissa? Onko lähipiirissä lapsiperheitä, joilla olisi tarvetta varavaarille tai – mummolle? Aika monet ovat huonoja pyytämään apua ja ovat sitten ikionnellisia ja kiitollisia, kun joku ajattelee, auttaa tai juttelee. Toisten auttamisesta tulee sitä paitsi todella hyvä mieli. Nyt jos koskaan on aika pitää huolta toisistamme.

Liian yksin ei kannata jäädä, se on epäterveellistä mielelle. Me olemme kaikki samassa tilanteessa eristäytymisen suhteen ja uskon, että jokaisen kännykän yhteystiedoissa on ainakin muutaman henkilön numero, eikä nyt kannata jäädä odottamaan, että joku soittaa, vaan pitää soittaa itse. Juttelusta saa todennäköisesti paremman mielen ja uskon, että sillä ilahduttaa toistakin – ehkä enemmän kuin arvaakaan. Etenkin, jos löytää mukaviakin keskustelunaiheita eikä pelkkää koronaa.

Toinen toistamme tukien, tästäkin selvitään yhdessä.