Siirry suoraan sisältöön

Elämää loppuun saakka – saattohoito on arvokasta

Liisa Korhonen

Liisa Korhonen

Meitä ihmisiä yhdistää varmuudella ainakin yksi asia, kuolemme jokainen kerran. Kuolema on osa elämäämme ja sen tuntu on hyvin lähellä syntymän ihmettä. Jotakin ainutkertaista liittyy sekä ihmisen syntymään että kuolemaan. Kummastakaan kokemuksesta emme pysty antamaan palautetta. Syntymäämme emme muista ja kuolemastamme emme voi palata kertomaan jälkeen jääville, miten olisimme toivoneet meitä kohdattavan, hoidettavan ja autettavan elämän viimeisinä aikoina. Sen vuoksi on tärkeää paneutua kuolemaa lähestyvän ihmisen yksilölliseen kohtaamiseen ja hänen tarvitsemansa avun huolelliseen suunnitteluun ja toteuttamiseen hänen itsensä ja häntä hoitavien henkilöiden ja läheisten kanssa. Kaikkein tärkeintä on kohtaaminen, kiireettömyys, rauhallisuus, kuolemansa lähestyvän ihmisen kokonaisvaltainen huomioiminen kokemuksineen ja tarinoineen.

Saattohoito on parhaimmillaan saumatonta yhteistyötä eri asiantuntijoiden, potilaan ja hänen läheistensä kanssa. Hyvään saattohoitoon tarvitaan oikeaa asennetta, lämpöä ja ammattiosaamista. Kiire on hyvä unohtaa ja keskittyä oleelliseen, loppuelämän mahdollisimman hyvän olon tavoitteluun, läsnä olemiseen, kuuntelemiseen, kivuttomuuteen, pienten ja isompienkin toiveiden toteuttamiseen, läheisten ja potilaan välisen kommunikoinnin tukemiseen ja tarvittaessa hiljaisuuden kuuntelemiseen. Eri toimijoilta tarvitaan rohkeutta ja taitoa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kuolemastakin. Potilaalle tulee olla rehellinen, mutta se ei tarkoita toivottomuuteen vajoamista. Toivon yllä pitäminen on tärkeää. Toiveissa voi olla mökillä käynti vielä kerran, syntymättömän lapsenlapsen näkeminen, vielä yhden kevään eläminen tai mieliruuan maistaminen. Näitä välitavoitteita kuolemaa lähestyvä ihminen tarvitsee jaksaakseen kohdata kuolemansa.

Saattohoitoa voi toteuttaa potilaan kotona, hoivakodeissa ja sairaalassa. Kotisaattohoidon kehittämiseen tulee paneutua huolellisesti ja mahdollistaa sekä ammatillinen osaaminen ja apu että muu tuki potilaalle ympäri vuorokauden. Kotisaattohoidon onnistumisen edellytyksenä on potilaan oma toive saada kuolla kotona. Tämän toiveen ympärille on hyvä rakentaa tukiverkosto, johon ihannetapauksessa kuuluu yksi tai useampi omainen, läheinen, ystävä tai koulutettu tukihenkilö tai muu vapaaehtoinen. Kotisairaalasta voi saada tarvittavan ammattiavun kaikkina vuorokauden aikoina, jolloin potilas voi turvallisesti luottaa siihen, että sairaanhoitaja tulee mihin aikaan tahansa avuksi, lääkehoito toimii ja lääkäriinkin saa yhteyden tarpeen mukaan. Kotisairaalassa on hyvä olla kokeneita sairaanhoitajia, joilla on teknisen osaamisen lisäksi vahvat vuorovaikutustaidot ja lämmin asenne. Kotisaattohoidossa oleva tarvitsee tiedon siitä, että hän voi tarvittaessa halutessaan päästä suoraan sairaalahoitoon, mikäli tilanne syystä tai toisesta sitä vaatii. Tämä tieto luo turvaa potilaalle. Kotisaattohoitomahdollisuus tulee hyvissä ajoin kertoa potilaalle, jolloin hänelle jää aikaa miettiä, kysellä ja pohtia asiaa.

Mikäli potilas ei halua kuolla kotonaan, hyvä saattohoito voidaan toteuttaa sairaalassa tai potilaan hoitokodissa. Potilaan tarpeen tulee olla ratkaisevinta hoitopaikkaa päätettäessä. Potilas tarvitsee aikaa ja tukea sen tiedon hyväksymiseen ja tiedostamiseen, että sairaus johtaa kuolemaan. Samaa tukea tarvitsevat myös läheiset. Asiaa tulee käydä läpi riittävän monta kertaa sekä lääkärin että hoitohenkilökunnan toimesta, koska potilas omaksuu asiasta palan kerrallaan. Avoimen keskustelun kautta laaditaan yhdessä saattohoidon suunnitelma, jossa on mukana tarvittavat ammattilaiset; lääkäri, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä, tukihenkilöt, omaiset ja potilaan toivoma läheinen tai läheiset. Lääkärin tulee tehdä saattohoitopäätös oikea-aikaisesti. Potilaalle on tärkeää kertoa, että tuo päätös ei tarkoita hoitamatta jättämistä, vaan mahdollistaa hyvän ja oloa helpottavan hoidon suunnittelemista ja toteuttamista.

Potilas tulee pitää koko saattohoidon ajan päähenkilönä. Hänen toiveensa tulee kirjata niin, että kaikki hoitoon osallistuvat ne tietävät, tuntevat ja muistavat. Toiveet voivat koskea sekä loppuelämää että kuoleman jälkeistä aikaa, kuten hautajaisjärjestelyjä. Omaisia tulee tukea kuten potilastakin koko saattohoidon ajan. Mikäli potilaalla on laadittuna hoitotahto, sitä tulee kunnioittaa ja toteuttaa. Hyvässä saattohoidossa potilasta ei jätetä yksin pitkiksi ajoiksi ja tarvittaessa hänelle järjestetään vierelle ammattilainen tai mahdollistetaan omaiselle ympärivuorokautinen läsnä olo. Kaunista ja tavoittelemisen arvoista on, että kenenkään ei tarvitsisi kuolla yksin, vaan lähellä olisi häntä kunnioittava ihminen.

 

Liisa Korhonen

Osastonhoitaja