Hyvä kuolema kotona
Palliatiivinen hoito on parantumatonta sairautta sairastavan ihmisen ja hänen perheensä kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivisen hoidon loppuvaiheessa alkaa saattohoito. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia, saattohoito vaiheeseen siirrytään, kun elämänaikaa on jäljellä muutamia viikkoja tai korkeintaan kuukausia. Potilasta hoitava lääkäri keskustelee potilaan ja hänen läheistensä kanssa, potilaan niin halutessa, saattohoitoon siirtymisestä sairauden hoidossa. Saattohoidossa keskitytään jäljellä olevan elämänlaadun edistämiseen, vahvistetaan potilaan omia voimavaroja ja tuetaan läheisiä luopumisprosessissa. Saattohoitoa voidaan toteuttaa potilaan tarpeiden ja toiveiden mukaan joko potilaan kotona, sairaalassa, palvelutalossa tai hoitokodissa. Potilas voi ilmaista ovat toiveensa hoidon ja hoitopaikan suhteen laatimalla hoitotahdon hyvissä ajoin jo ennen kuin on siirrytty sairauden hoidossa saattohoitovaiheeseen.
Kotisaattohoidon järjestämisen lähtökohtana on aina potilaan oma toive olla saattohoidossa kotona. Tärkeätä on keskustella potilaan ja hänen läheistensä kanssa asiat avoimesti, mitkä ovat potilaan omat toiveet ja millaisia mahdollisuuksia läheisillä on osallistua tulevaan saattohoitoon. Keskusteltava myös on hyvinkin tarkkaan kaikkien saattohoitoon osallistuvien kesken, miten saattohoito järjestetään. Tämä siksi että ei jää epäselvyyttä siitä, miten missäkin tilanteessa toimitaan saattohoidon eri vaiheissa, kuka on hoitava lääkäri ja minne otetaan yhteyttä tarvittaessa. Potilasta hoitavan lääkärin, potilaan, sekä potilaan niin itse halutessaan, myös läheisten kanssa käydään hoitokeskustelu ja laaditaan potilaalle ennakoiva hoitosuunnitelma. Saattohoidon päämääränä on turvata potilaalle hyvä oireeton loppuelämä, turvallinen hoito ja rauhallinen kuolema, kun sen aika tulee. Läheisten kanssa täytyy myös keskustella siitä, mitä kuoleminen kotiin tarkoittaa käytännössä ja minkälaisia tunteita voi tulla lähellä kuolemaa ja sen jälkeen. Saattohoidon keskiössä on potilas ja hänen läheisensä. Kuoleman jälkeen on hyvä olla kontakti vielä kertaalleen hoitavaan yksikköön läheisten tukemiseksi vaikealla hetkellä.
Saattohoidossa on kyse potilaan kohdalla elämästä luopumisesta ja läheisten kohdalla luopuminen omasta läheisestä. Muisteluilla on iso merkitys jäljellä olevan elämän aikana ja se voi parhaassa tapauksessa antaa voimavaroja niin potilaalle kuin läheisillekin. Saattohoidettavan kanssa on hyvä tehdä niitä asioita, jotka ovat olleet mieluisia elämän aikana. Saattohoidettavan vointi ja jaksaminen asettaa reunaehdot tekemisille ja olemiselle. Saattohoidettava määrittelee itse, ketä on hänen läheisimmät ihmisensä ja ketkä saavat olla kuolemanhetkellä läsnä. Läheisiä myös auttaa luopumisessa monesti, että saavat olla läheistään hoitamassa sekä muistelemassa yhdessä elettyä elämää. Suurimmalle osalle ihmisistä koti on täynnä muistoja ja senkin vuoksi suurin osa saattohoidettavista toivoo hoitoa kotona niin kauan kuin se on mahdollista aina kuolemaan asti.
Kotisaattohoitoa varten pitää olla hyvä saattohoitosuunnitelma. Hyvään saattohoitosuunnitelmaan kuuluu myös lupapaikka omassa TK sairaalassa tai saattohoitokodissa/ saattohoidon tukiyksikössä. Tämä tarkoittaa sitä, että lupapaikalle voi hakeutua ilman päivystyskäyntiä, jos kotona oleminen ja kotona hoitaminen alkaa olla ylivoimaista niin saattohoidettavan tai läheisten kannalta. Monesti läheisistä voi olla äärimmäisen raskasta katsoa saattohoidettavan, rakkaan läheisen voinnin huononemista ja elämän hiipumista kauemmas nykyhetkestä ja he tarvitsevat enemmän hoidollista tukea kuin mitä kotihoidon palvelut voivat tarjota sillä hetkellä.
Kotisaattohoidossa tarvitaan aina hoidollinen tuki, vaikka läheisenä olisi hoitotyön ammattilaisia. Hyvän oirehoidon ja jatkohoidon kannalta tämä on lähes välttämätöntä. Kun kuolemassa on hyvin läheinen ihminen, niin monesti läheisillä tunteet nousevat pintaan ja silloin esimerkiksi objektiivinen oirehoidon riittävyyden arviointi voi olla hankalaa. Kotisaattohoidossa olevan potilaan lähin hoitokontakti on yleensä kotisairaala tai kotisairaanhoito. Joskus tarvitaan oirehoidon kannalta myös erikoissairaanhoidon tukea. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi vaativa kivunhoito tai hankalan hengenahdistuksen hoito. Saattohoito on aina moniammatillista toimintaa, johon osallistuu myös saattohoidettava ja läheiset tiiviisti. Yhteistyö hoitavien tahojen kesken on erityisen tärkeää kotisaattohoidossa. Ajantasaisen oirehoidon ja tiedonkulun sekä läheisten tuen kannalta se on aivan välttämätöntä kotisaattohoidossa.
Kotisaattohoito on onnistunut, vaikka aivan elämänlopussa tarvitaankin saattohoidettavan siirtoa lupapaikalle TK sairaalaan tai saattohoidon tukiyksikköön. Läheisten kanssa on hyvä keskustella vielä saattohoidon jälkeen tuntemuksista ja vahvistaa heidän merkitystään ja rooliaan hyvän kotisaattohoidon onnistumisessa, vaikka lupapaikalle olisikin siirrytty juuri ennen kuolemista.
Useiden vuosikymmenien ajan kuolema on pääsääntöisesti tapahtunut hoitolaitoksissa. Ihmiset ovat vieraantuneet siitä tosiasiasta, että elämä päättyy meidän kaikkien kohdalla jonakin päivänä. Kotisaattohoidon mahdollisuudet ovat nyt paremmat kuin koskaan. Kuolevan ihmisen oirehoito on mahdollista toteutua hyvin ja tukipalveluja saa kotiin. Elämän jatkumon näkökulmasta myös kuolevan perhe voi osallistua kotisaattohoidossa tiiviisti läheisensä hoitoon ja se auttaa luopumisessa. Lapsienkin on hyvä osallistua läheisensä saattohoitoon ymmärryksensä mukaan. Läheinen ei silloin häviä elämästä yllätyksenä vaan pikkuhiljaa luopumisen kautta.