Iloa, toivoa ja uskoa huomiseen

Hieman jännitti aluksi, olinhan uuden tilanteen edessä, mutta olin ihmisenä ihmisten joukossa, omana itsenäni. Istuin kahvipöytään muiden seuraan. Jutusteltiin niitä näitä, välillä sivuttiin kokemuksia sairaudesta. Kerroin, että olen itsekin sairastanut ja nyt haluan auttaa vastaavassa tilanteessa olevia. Välillä olivat tunteet pinnalla ja kyyneleet tulivat. Lohdutin, että aina pitää olla toivoa, ymmärrän tunteen. Keskustelun jälkeen toivotin hyvää vointia ja sain vastaukseksi, että olipa kiva jutella.

Ensimmäinen vierailuni sädesairaalassa on takana. Käynnistä jäi hyvä ”fiilis”. Saatoin yhden naisen taksiin hoitojen päättymisen jälkeen. Käyntini jälkeen huomasin, että on tarvetta keskustelulle ja kokemusten jakamiselle. Keskusteluista tulee itsellekin hyvä mieli. Uskon, että teemme arvokasta ”työtä”.

Näillä mietteillä syöpäyhdistyksen vertaistukihenkilöt kertoivat kokemuksistaan KYSin sädesairaalan infuusiopoliklinikalla alkaneesta tukihenkilötoiminnasta. Syöpäyhdistyksen koulutetut vertaistukihenkilöt ovat parittomilla viikoilla maanantaista torstaisin noin 2-3h sairastuneille tukena infuusiopoliklinikan aulakahviossa. He toimivat vapaaehtoisesti ja ovat kirjoittaneet vaitiololupauksen. Heillä on halu auttaa, kuunnella ja olla tukena oman kokemuksen kautta. He tekevät arvokasta työtä. Se, että joku haluaa vapaaehtoisesti olla tukena suurella sydämellä toiselle, on minusta uskomatonta. Olen hyvin kiitollinen ja ylpeä kaikista meidän vertaistukihenkilöistä!