Rautavuaran osaston mietteitä menneeltä ja tästä päivästä
Rautavaaralle paikallisosasto perustettiin vasta vuonna 2001 toiminnanjohtaja Tarja Konttisen aloitteesta. Tarja oli asiaa ajatellut jo pitemmän aikaa, koska tiesi, että täällä on paljon syöpäpotilaita. Ja oma osasto olisi hyvä olla olemassa, saataisiin vertaistukea ynnä muuta lähempää. Taisipa olla viimenen osasto Pohjois-Savon alueella. Perustavaan kokoukseen oli saapunut 7 asiasta kiinnostunutta henkilöä. Puheenjohtajaksi valittiin Seija Korhonen ja sihteeriksi Aino Partanen, loput johtokunnan jäseniksi. Ensimmäinen homma oli saada syöpä-asiasta kiinnostuneita toimintaan mukaan. Rautavaaralla on ollut paljon syöpään sairastuneita ja siihen menehtyneitä, joten ei ihme, että jäseniä saatiin. Esimerkiksi 90-luvulla, kun itse sairastuin rintasyöpään, Ala-Keyritty järven molemmin puolin Rannankylä-Nurmeslahti akselilla ainakin joka toisessa talossa joku oli sairastunut syöpään. Siihen aikaan syöpää ”hoidettiin” porukassa, tuki oli lähellä, itkettiin ja naurettiin, kivut unohtu ja oli mukavaa olla saman kokeneiden ihmisten kanssa. Ei jääty kotiin sängyn pohjalle, jos vain oli mahdollista. Aktiivisia kävijöitä toiminnassa oli 20-30, teatteriretkillä enemmänkin. Partasen Aino vielä kävi tukihenkilö koulutuksen Kuopiossa.
Ensimmäisinä vuosina toiminta oli erittäin aktiivista. Vakituista kerhopaikkaa ei ollut, kerhot pidettiin jäsenien kotona ja milloin missäkin. Oli retkiä, pilkkikilpailuja, näytelmäesityksiä, lääkäriluentoja, yhdistykseltä oli usein joku henkilö kertomassa syöpäasioista. Oli ohjelmallisia pikkujouluja ja kaikenlaista vertaistukea.
Syöpäosaston 20-vuotis taivalta juhlittiin Metsäkartanolla ulkoilun ja liikunnan merkeissä elokuussa 2021. Pelattiin hyrlinkiä, bocciaa ja mölkkyä. Muisteltiin menneitä, parannettiin mualimmoo. Partasen Aino kertoi alkuaikojen toiminnasta, ja miten saivat tukea Nilsiän, Iisalmen ja Varpaisjärven osastoilta. Osastot vierailivat toistensa luona.
Viime vuosina aktiivisia kerhossa kävijöitä on ollut vähemmän kuin alkuaikoina – 10-15 henkilöä per kerho. Kerhoja pidetään kuukausittain paitsi kesällä. Ohjelmaan kuuluu aina kahvitus, arpajaiset, ”mualiman parantaminen”, aivojumppaa, luentoja, mitä milloinkin keksitään. Pidetään myyjäisiä, tehdään retkiä invalidien, sydänyhdistyksen ja eläkeliittolaisten kanssa. Yhteisiä kerhojakin on pidetty. Uusia aktiivisia jäseniä on onneksi saatu viime ja tänä vuonna.
Kannattaa liittyä jäseneksi, jos sairastuu itse tai lähimmäinen. Tuet omalla alueellasi syöpätyötä. Jäsenyydestä saat paljon iloa ja hyötyä, tukea ja toivoa. Paikallisosastot järjestävät kerhoja, luentoja, retkiä, virkistystoimintaa. Syöpäyhdistys tukee sairastuneita, järjestää kuntoutusta, mistä saa tietoa sairaudesta, lääkärit, fysioterapeutit ja muut ammattiauttajat antavat ohjeita, miten pärjäät jatkossa.
Toivotaan, että vielä monta vuotta saamme kokoontua yhdessä. Se on kuin pistäs rahhoo pankkiin. Älä jää yksin, kohtalotovereiden joukossa saat vertaistukea, puhuminen auttaa. Mitä enemmän on osanottajia toiminnassa, sitä enemmän on mahdollisuuksia ja uusia ideoita. Itse liityin jäseneksi vuonna 1997 sairastuttuani rintasyöpään. Vasta kuuden vuoden päästä pääsin sopeutumisvalmennuskurssille Kunnonpaikkaan. Sieltä sain monenlaista tukea ja monta ystävää joiden kanssa vieläkin pidetään yhteyttä. Ei tullut mieleenikään olla liittymättä vaikka vertaistukea sain tutuilta, jotka vuosia sitten olivat syöpään sairastuneita.
Tämmösiä aatoksia porukalla männä viikolla
kokosi 8.5.202
Anna-Maija Haapalainen Rautavuaralta
sihteeri/taloudenhoitaja