Vapaaehtoinen valokeilassa: Ulrich

Vapaaehtoinen valokeilassa on kuukausittain ilmestyvä juttusarja yhdistyksemme vapaaehtoisista. Vapaaehtoisia toimii erilaisissa tehtävissä, kuten saattohoidon vapaaehtoisina, vertaistukihenkilöinä, tapahtuma-vapaaehtoisena sekä kirpparin ja paikallisosastojen vapaaehtoisina.

Seuraavana juttusarjassa haastatellaan Ulrichia, joka käy viikoittain soittamassa pianoa saattohoidon tukiyksikkö Lehtola-kodissa potilaiden ja läheisten iloksi. Lisäksi hän on myös esiintynyt yhdistyksen erilaisissa tapahtumissa. Alta pääset lukemaan Ulrichin tarinan.

”Olen 70-vuotias eläkeläinen. Puolet elämästäni olen asunut Kuopiossa samassa osoitteessa Niiralassa Päivi-vaimon kanssa. Työtäkin olen tehnyt, mutta viimeiset kuusi vuotta olen viettänyt eläkeläisen autotonta elämää. Eläkkeelle jäin Kallaveden lukiosta, jossa työskentelin liikunnanopettajana.

Kotoisin olen pienestä eteläsaksalaisesta Immenstadt-nimisestä kaupungista, joka sijaitsee  Alppien juurella, Oberstdorfin kupeessa. Müncheniin on matkaa 150 km. Sieltä lähdin 19-vuotiaana opiskelemaan liikuntatiedettä Heidelbergiin ja heti opintojen jälkeen muutin Suomeen. Vielä tänäkin päivänä ihmiset kysyvät mikä sai minut tulemaan Suomeen ja Savoon. Vastaan: Tulin naisen perässä!

Elämä ja työt veivät minut ja Päivin Kuopioon Helsingin, Lahden ja Kiteen kautta. Ammattiani olen vaihtanut muutaman kerran: Opettaja, vientisihteeri ja -myyjä ja logistiikkatehtävät. Mielenkiintoista: jatkuvasti sai opetella jotain uutta. Vasta 50-vuotiaana sain sittenkin eläkeviran varsinaisessa ammatissani (liikunnanlehtori).

Ja tässä nyt ollaan: Olen nimeltäni Ulrich Sturm, se saksalainen. Tutuille olen ”Uli”. Olen naimisissa Päivin kanssa. Harrastan musiikkia ja liikuntaa joka päivä. Pelaan pingistä, käyn kuntosalilla ja ulkoilen. Koska en omista autoa tulee tehtyä paljon hyötyliikuntaa kun ostosmatkat taittuvat jalan tai pyörällä. Luonnollisesti liikkumisalue ei ole kovin suuri, rajoina Kallasillat pohjoisessa ja Saaristokaupunki etelässä. Mutta riittää se miehelle, joka on jo ehtinyt nähdä ja kokea maailmaa. Mukavaa tekemistä on täälläkin. Ja käynhän minä pari kertaa vuodessa entisellä kotiseudullani moikkaamassa lähisukulaisia.

Nykyisin harrastan musiikkia – voi sanoa – melkein kokopäiväisesti, 4-5 tuntia päivässä. Harjoittelen kotona pianoa, klarinettia, saksofonia ja joskus myös haitaria. Lauluakin pitää harjoitella, kun laulan Mieskuoro Kuopio-Kvartetissa. Pitää opetella basso 2:n stemmat. Sitä varten teen itse stemmanauhoituksia, jotka laitan nettiin. Niitä kuorokaveritkin voivat käyttää. Vapaaehtoistyötä sekin on. Käyn soittamassa eri paikoissa osana vapaaehtoistyönäni, harvemmin tilaustyönä. Tietokoneen ääreessä tarkistan ja kehittelen nuotinnusohjelman avulla sovituksia. Yleensä nousen jo viimeistään kello kuusi. Silloin voin omassa rauhassa työskennellä ja välillä tehdä jumppaliikkeitä niin että henki ja ruumis herää. Päivin kanssa juodaan kahvia noin klo 8.00. Siihen mennessä olen tehnyt kyykkyjä, vatsaliikkeitä, puntinnostoja ja venytyksiä.

Kesällä harrastan katusoittoa joko Kuopiossa tai jossakin muualla. Jokin soitin kulkee aina mukanani. Niinpä olen voinut esimerkiksi soittaa tinapillillä Finlandia-hymnin Ylläksellä Kukastunturin laella.

Vapaaehtoistoiminta on osa harrastuksiani ja käsittää musisointia. Soitan kerran viikossa Lehtola-kodissa. Asukkaat tulevat joko aulaan kuuntelemaan tai jäävät omaan huoneeseen ja pitävät ovet auki. Soitan erityylistä musiikkia: klassista, kansanmusiikkia ja joskus hieman jazzahtavaakin, jokaiselle jotakin.

Kun pyydetään säestän yhteislaulutilaisuuksissa tai esitän musiikkikappaleita. Kuopion syöpäyhdistyksen lisäksi olen mukana Pohjois-Savon muistiluotsin järjestämissä tilaisuuksissa.

Haluan ennen kaikkea musisoida. Soittaminen on vaatinut paljon harjoittelua. Olen saavuttanut tietyn osaamistason ja olisi harmi, jos jäisin vain yksin osaamiseni kanssa. Ehkä isän puheet on vaikuttaneet. Hän mainitsi usein, että soittaisi koko päivän muille, jos osaisi soittaa paremmin. Se, että pystyy antamaan harrastuksen ja osaamisen kautta iloa muille, tuntuu hyvältä. Myönnän, että nautin itsekin, kun voin esiintyä muiden edessä. Olen iloinen, että olen voittanut esiintymispelon, josta kärsin ennen vanhaan. Ja kyllähän se mieltä ilahduttaa, jos kaiken lisäksi saa vielä positiivista palautetta. Musiikkiesityksen ei tarvitse olla täydellinen. Huomaan että ihmiset ovat sallivia ja avautuvat helposti musisoivalle henkilölle.

Vaikuttaa siltä, että omalla tekemiselläni on merkitystä. Se on hienoa! Loppujen lopuksi on yllättävän helppoa tuoda omaa osaamista yhteiseksi hyödyksi ja iloksi – vapaaehtoistyön kautta. Jään kuitenkin miettimään  miten Ukrainan sodan ja muut sodat maailmassa saisi loppumaan ja toivon, että voisin senkin eteen tehdä jotakin.”

Uli

Kiitos Uli vapaaehtoisuudestasi!

Kiinnostuitko vapaaehtoisuudesta. Lisätietoa vapaaehtoistoiminnasta sekä koordinaattoreiden yhteystiedot löydät täältä:
https://www.pohjois-savonsyopayhdistys.fi/vapaaehtoistoiminta/